Suomalaisia siirtolaisia saapui Pohjois-Norjaan eli Ruijaan paremman elämän toivossa 1700- ja 1800-luvuilla. Muuttajista suurin osa lähti liikkeelle Peräpohjolasta, Lapista ja Tornionjokilaaksosta. He asettuivat Pykeijaan, jota alettiin kutsua Pikku-Suomeksi. Lisäksi suomalaisia muutti naapurikyliin Kirkkoniemeen (Kirkenes), Vesisaareen (Vadsø) ja Vuoreijaan (Vardø). Meri antoi työtä ja ruokaa ja väkiluku nousi 37 henkilöstä 350 henkilöön vuoteen 1885 mennessä. Kalastus, poronhoito, veneenrakennustaidot ja perinteikäs maanviljely antoivat perustan pienen kylän kasvulle. Toinen muuttovirta tapahtui 1970-luvulla, jolloin kalatehtaat kukoistivat ja niihin tarvittiin lisää työntekijöitä. Uusi sukupolvi suomalaisia muutti kylään ja jäivät. 1980-luvulla kylän koulussa oli 71 oppilasta ja koulussa myös pidettiin suomen kieltä yllä. Suomalaisuus on säilynyt kylässä tähän päivään asti ja vanhempi polvi puhuu edelleen vanhaa Pykeijan suomea, joka on suhteellisen lähellä meänkieltä. Siirtolaisia ja heidän jälkeläisiään sanotaan myös kveeneiksi, mutta Pykeijassa tämä koetaan haukkumanimenä. Eri puolilla Pohjois-Norjaa asuu yhä 15 000–20 000 suomensukuista, mutta vanhaa suomea heistä puhuu vain pari tuhatta. Nykyään asukkaita on noin 200, kesällä enemmän.
Pykeija on erityinen myös siksi, että se on alueen ainoimpia kyliä, jota ei poltettu sodan aikana! Kylässä oli saksalaisten tukikohta ja kyläläiset tekivät töitä saksalaisille. Kun sota oli lopuillaan teki saksalaisten johtaja sopimuksen, jonka mukaan kylä luvattiin jättää polttamatta jos kyläläiset kuljettivat sotilaat veneillä Varanginvuonon pohjukkaan. Kylään kun ei ollut tietä, jota pitkin saksalaiset olisivat voineet poistua. Päällikkö joutui sotaoikeuteen, mutta vapautettiin, koska hän oli pelastanut sotilaat. Hän on myöhemmin vieraillut Pykeijassa. Kylään saatiin tie vasta vuonna 1962.
Pykeijan pääelinkeinoja ovat olleet kalastus ja kalanjalostus. Kalastuselinkeino on kuitenkin kokenut monia vaiheita vuosisatojen aikana. Ryöstökalastuksen vuoksi saaliit putosivat ja tehtaita lopetettiin. Niinpä kyläläiset päättivät muuttaa kylästä ja Aksjon Bugøynes-lehdessä julkaistiin 16.8.1989 ilmoitus, jossa etsittiin tahoa, joka ottaisi kyläläiset vastaan ja töihin. Toimittaja kuitenkin julkaisi asian myynti-ilmoituksena: Bugøynes til salgs – Pykeijä myytävänä. Lehti-ilmoitus teki kylän maailmankuuluksi. Toimittajia tuli joka puolelta maailmaa, mm. Kanadasta ja eri puolilta Eurooppaa, ja kylään alkoi virrata matkailijoita.
1990-luvulla saapui alueelle myös kuningasrapu, jonka tulo lopulta pelasti kylän. Sen avulla kalanjalostustehtaat ovat säilyneet, ja rapu houkuttelee myös matkailijoita kuningasrapusafareille. Nykyään Pykeijassa on kala- ja kuningasraputehdas. Kuningasravusta voit lukea lisää alla.
